Nestor Cablesin blogi

Jatkoskotelot ovat valokuituverkon keskeisimpiä komponentteja ja niiden valintaan vaikuttavat ensisijaisesti asennusympäristö, jatkettavien kaapeleiden tyyppi ja määrä sekä jatkoskoteloon sijoitettavien kuituliitosten kokonaismäärä. Jatkoskotelon valinnassa on myös huomioitava mahdollisten muiden passiivisten komponenttien tarvitsema tila sekä arvioitava ylläpidon tarve tulevaisuudessa. Myös asennuskohde asettaa usein vaatimuksia jatkoskotelon tiiveydelle tai mekaaniselle lujuudelle. 

Nestor Cablesin valikoimasta löytyy jatkoskotelot 12 - 432 kuituliitokselle ja ne soveltuvat useimpiin eri kohteisiin. Jatkoskoteloita on saatavilla erilaisilla kaapeliläpivienneillä, kuten esimerkiksi mekaanisesti tiivistettävinä tai perinteisesti kuumakutistein tiivistettävinä malleina. Valikoimaamme kuuluu myös erikoisjatkoskotelot, kuten ranta-, OPGW- ja liikennemerkkijatkos sekä Tykoflex-jatkoskotelot. Nestor Cablesin jatkoskotelot ovat suunniteltu erityisesti Suomen vaativiin olosuhteisiin ja niitä on asennettu maaperäämme jo yli 24 000 kappaletta vuosien varrella.

Korroosio kuluttaa maahan asennettua jatkoskoteloa 

Maahan asennettava jatkoskotelo altistuu asennuksen jälkeen korroosiolle jopa kymmeniksi vuosiksi. Korroosiolla tarkoitetaan ympäristövaikutuksista aiheutuvaa materiaalin vahingoittumista ja syöpymistä ajan saatossa. Maaperän korroosio perustuu sähkökemiallisiin reaktioihin, joiden luonne ja nopeus vaihtelevat laajasti riippuen maaperän koostumuksesta. Esimerkiksi savi ja savensekainen hiekka ovat voimakkaasti syövyttäviä maalajeja, joissa suojaamattoman teräksen korroosionopeus voi olla pahimmillaan jopa 50 - 200 µm vuodessa. Jatkoskoteloiden syöpyminen ei kuitenkaan tapahdu näin nopeasti, sillä jatkoskotelot ovat yleensä valmistettu haponkestävästä ruostumattomasta teräksestä.

Ruostumattoman teräksen hiilipitoisuus on alle 1,2 % ja sen pääseosaineina ovat kromi (>10 %) ja nikkeli tai mangaani. Ruostumattoman teräksen korroosionkestävyys perustuu ilmassa olevan hapen vaikutuksesta teräksen pinnalle muodostuvaan kromipitoiseen oksidikerrokseen, jota kutsutaan myös passivoitumiseksi eli korroosio ei etene teräksessä aktiivisesti. Nikkeliä tai mangaania lisäämällä rautapohjaisen terässeoksen mikrorakenne stabiloidaan austeniittiseksi. Haponkestävässä teräksessä on edellä mainittujen seosaineiden lisäksi mukana myös molybdeeni (2-3 %), mikä vähentää merkittävästi pistekorroosion muodostumista kloridipitoisissa maaperissä ja voimakkaatkaan hapot eivät juuri pysty liuottamaan teräksen pinnalla olevaa oksidikerrosta.

Vaikka jatkoskoteloissa käytetyt materiaalit ovatkin tuotteen korroosionkestävyyden kannalta avainasemassa, on valmistustekniikalla myös suuri merkitys tuotteen lopulliseen käyttöikään. Teräksisissä jatkoskoteloissa on usein hitsaussaumoja, joten korroosiolle altistuvat jatkoskotelon pinnat eivät ole rakenteeltaan täysin homogeenisia. Ruostumattoman teräksen hitsaus korkeassa lämpötilassa muodostaa hitsaussauman pinnalle oksidikerroksen, jonka suojausominaisuudet ovat heikommat kuin perusmateriaalin pinnalla olevalla kerroksella. Hitsauksen aikana teräkseen seostettua kromia siirtyy diffuusiolla hitsaussauman pinnalla olevaan heikompaan kerrokseen tasoittamaan kromipitoisuuseroja, minkä vuoksi hitsaussaumaan syntyy vähemmän kromia sisältävä alue. Tällä huokoisella ns. kromiköyhällä alueella kromipitoisuus voi olla vain 9-10 %, joten alue on altis korroosiolle. Tämä vähemmän kromia sisältävä alue ja sen päällä oleva oksidikerros tulisi poistaa teräksen alkuperäisen korroosionkestävyyden palauttamiseksi.

Kemiallinen peittaus on tehokas ja yleisesti käytetty menetelmä hitsaussauman kromiköyhän alueen ja sen päällä olevan oksidikerroksen sekä muiden epäpuhtauksien poistoon. Peittauksessa nämä hitsaussauman pintakerrokset liuotetaan typpi- ja fluorivetyhappoja sisältävän peittausaineen avulla ja hapettumisprosessi kestää yleensä 1 - 4 h. Hapettumisprosessin jälkeen alue huuhdellaan peittausaine- tai oksidijäämien poistamiseksi vedellä, minkä jälkeen hitsaussauman pinnalle muodostuu kuivuessaan uusi oksidikerros. Peittauksen jälkeen teräksen alkuperäinen korroosionkestävyys on palautunut ja hitsaussauma on kirkas.

Jatkoskoteloiden kohdalla korroosionkestävyys on hyvin tärkeä ominaisuus, joka vaikuttaa eniten tuotteen lopulliseen käyttöikään oikein suoritetun asennuksen jälkeen. Nopeasti ajateltuna haponkestävästä teräksestä valmistettujen jatkoskoteloiden voisi olettaa kestävän maaperässä ikuisesti, mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Markkinoilta löytyy esimerkiksi useita eri mallisia haponkestävästä teräksestä valmistettuja jatkoskoteloita, joiden hitsaussaumoja ei ole kemiallisesti peitattu. Tällaisen jatkoskotelon asentaminen valokuituverkkoon voi osoittautua vuosien päästä virheeksi, sillä kuten aiemmin todettiin, käsittelemätön hitsaussauma on alttiimpi korroosiolle ja riski pistesyöpymälle on suurempi. Jatkoskotelon valinnassa kannattaakin huomioida hitsaussaumojen peittaus, jotta jatkoskotelo varmasti kestää missä tahansa maaperässä valokuituverkon laskennallisen eliniän verran eli noin 30 - 50 vuotta. Koska Nestor Cablesin jatkoskotelot ovat suunniteltu kestämään Suomen vaativissa olosuhteissa vuosikymmenien ajan, ovat kaikkien jatkoskoteloidemme hitsaussaumat kemiallisesti peitattuja ja niiden korroosionkestävyys on todettu vuosien varrella erinomaiseksi.

Kestävät materiaalit  

Markkinoilla on paljon myös muovista valmistettuja jatkoskoteloita, jotka voivat joissain tapauksissa olla teräksisiä kilpailijoitaan hieman edullisempia. Jatkoskoteloiden kohdalla muovi on kuitenkin valmistusmateriaalina ongelmallinen, sillä jatkoskoteloissa yleisimmin käytettyjen lasikuitulujitettujen muovien lineaarinen lämpölaajenemiskerroin on teräkseen verrattuna jopa 2 - 10 kertainen. Tämä ei ole ongelma, mikäli jatkoskoteloita käytetään kohtuullisen lämpimässä ilmastossa kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa. Suomen olosuhteissa äärilämpötilat ovat kuitenkin varsin yleisiä ja lämpötila voi laskea talvella jopa -40 °C:n alapuolelle tai nousta kesällä jopa +35 °C:n yläpuolelle. Suuren lämpölaajenemiskertoimen vuoksi muovinen jatkoskotelo laajenee ja kutistuu hyvin voimakkaasti äärilämpötiloissa eikä välttämättä pysy tiiviinä.

Nestor Cablesin jatkoskoteloissa käytetään metalliosien ohella myös muita komponentteja, kuten esimerkiksi laippatiivisteitä tai läpivienteihin asennettavia mekaanisia tiivisteitä. Myös näiden komponenttien materiaalit on valittu tuotteisiimme tarkoin, jotta jatkoskotelo pysyy tiiviinä sen koko käyttöiän ajan. Jatkoskoteloidemme laippatiivisteet ovat valmistettu nitriilikumista, joka kestää hyvin esimerkiksi vettä, bensiiniä, rasvaa, mineraaliöljyjä, kuumuutta ja emäksiä. Mekaanisissa tiivisteissä on puolestaan käytetty silikonia, joka pysyy notkeana ja säilyttää tiiveysominaisuutensa jopa alle -50 °C:n lämpötilassa.

Nestor Cablesin jatkoskotelot ovat voittajan valinta, kun valokuituverkkoon halutaan asentaa laadukkaat, toimivat ja pitkäikäiset kotimaiset tuotteet. Asiantuntijamme auttavat teitä mielellään valitsemaan tarpeisiinne sopivat tuotteet sekä ohjeistavat niiden asennuksessa ja käyttöönotossa.

Tutustu jatkoskotelovalikoimaamme tarkemmin tästä!