Nestor Cablesin blogi

Taajamissa valokaapelit asennetaan Suomessa pääosin kaivamalla katujen vierille viheralueille tai näiden puuttuessa jalkakäytävälle. Erityisesti taajamien pientaloalueilla uusien kaapeleiden kaivaminen on varsin hidasta ja kallista. Ahtailla kaduilla haasteita aiheuttavat aikaisemmin asennetut kaapelit ja valaisinpylväät, katuja reunustavat kiinteistöt ja kiinteistöliittymien katkaisut tai alitukset. Kaapeloinnin toteutus perinteisin menetelmin vaatii myös runsaasti maa-ainesten siirtelyä ja koneita, jotka pientaloalueilla haittaavat liikennöintiä työkohteena olevalla kadulla.

Taajamien valokaapelointeihin on kuitenkin kehitetty uusia ja aikaisempaa kevyempiä asennusmenetelmiä kuten mikro-ojitus, jyrsintä ja ketjusahaus. Näissä tekniikoissa valokaapelit sijoitetaan 30 - 40 cm syvään uraan normaalin 70 cm asennussyvyyden sijasta. Matalamman asennussyvyyden vuoksi aikaisemmin asennetut sähkö- ja telekaapelit sekä mahdolliset vesi-, viemäri- ja kaukolämpöputket jäävät kaapeliuran alapuolelle.

Kaikkia edellä mainittuja asennustekniikoita on käytetty jo jonkin verran Suomessa, mutta verrattuna esimerkiksi Ruotsiin niiden käyttö on vielä satunnaista - varsinkin kotimaan kunnat suhtautuvat varauksella kaapeleiden asentamiseen 30 - 40 cm syvyyteen sekä yleensäkin uusiin asennusmenetelmiin. Uusien menetelmien edut ovat perinteiseen kaivuuasennukseen verrattuna kuitenkin niin selvät, että ne ovat varmuudella yleistymässä Suomessakin. Kehitystä vauhdittaa tiedonsiirtotarpeiden nopea kasvu ja 5G-verkot, jotka toimiakseen tarvitsevat hyvät ja kattavat kuituyhteydet.

Miten mikro-ojitus tapahtuu käytännössä?

Nestor Cables pääsi tutustumaan mikro-ojitukseen Telian Avoin Kuitu -projektissa Kirkkonummella syyskuun lopulla. Nestor Cables toimitti projektiin kaikki mikroputket ja mikrokanavakaapelit. Urakoinnista vastasi Netel Oy, jonka ruotsalainen tytäryhtiö hoiti kaapelireittien mikro-ojitukset viimeistelyineen.

Työmaalla Netelin työmaapäällikkö ja kaivuuasennusten asiantuntija Perttu Hautala esitteli meille mikro-ojituksen - tai hänen mukaansa mieluummin mikrosahauksen - suoritusta ja valmista työn jälkeä. Ennen mikro-ojituksen reitin merkitsemistä katuun koko reitti tutkittiin tarkoin maatutkauksella muiden kaapeleiden sekä vesi- tai viemäriputkien varalta. Vesi- ja viemäriputkien reitit tulee kiertää mahdollisimman kaukaa, sillä vuotokohtien syntyessä katu aukaistaan vikakohdalta, jolloin yläpuoliset kaapelit rikkoontuvat. Maatutkauksen jälkeen reitti merkitään maaliviivalla koko matkalta.

Mikro-ojituksessa asfalttiin sahataan kolmella vierekkäisellä timanttiterällä 24 mm leveä ja noin 40 cm syvä ura. Yllä olevassa kuvassa projektin mikro-ojitus on lähtenyt liikkeelle katujen risteyskohdasta. Aloituskohta on tarkoituksella leveämpi kuin varsinainen ura.

Runko- ja taloputket ohjataan heti sahausterien jälkeen kaapeliuran pohjalle. Samalla putkien päälle tulee ohut kerros erikoishiekkaa sekä metallijohtimella varustettu varoitusnauha (varoitusnauhan asettelua mikroputkien päälle kuvassa alla). Mikro-ojituksessa käytetään vain yksittäisiä mikroputkia, sillä usean putken mikrokanavaniput eivät mahtuisi kapeaan uraan. Mikroputket koostuvat värikoodatuista 14/10 mm:n runkoputkista ja 7/3,5 mm:n taloputkista.

Jokaista kadun varrella olevaa kiinteistöä varten on oma taloputki, vaikka kaikki kiinteistöt eivät tässä vaiheessa ottaisikaan kuituliittymää. Taloputket viedään joko kiinteistöön saakka tai kiinteistön tontille, mikäli liittymää ei toteuteta vielä tässä vaiheessa. Kun uusia kiinteistöliittymiä myöhemmin lisätään, koko kaapelireittiä ei tarvitse avata vaan liittyvän kiinteistön kohdalta kaivetaan esille vain taloputken pää, johon liitetään lyhyt jatkoputki, ja tämän jälkeen talokaapeli puhalletaan lähimmältä jakamolta kiinteistöön. Mikrokanavatekniikan ansiosta talokaapeleita voidaan puhaltaa ympäri vuoden.

Mikroputkien asennussyvyys tarkistetaan ja dokumentoidaan tarkasti. Kuvassa yllä käynnissä mikroputkien tarkistus.  

Mikroputkien asennusten jälkeen ura täytetään erikoishiekalla ja tiivistetään huolella. Kaapeliura tiivistetään täytön jälkeen vähintään kolmeen kertaan tärykiekolla. Tämän jälkeen kaikki ylimääräinen aines poistetaan harjakoneella urasta ja sen ympäristöstä.

Lopuksi urasta poistetaan ylimääräinen täytehiekka, ura siistitään ja täytetään 8 cm:n syvyydeltä ja pinta peitetään 10 cm:n leveydeltä erikoisbitumilla. Nykyistä erikoisbitumia käytetään esimerkiksi lentokenttien kiitoradoille tehtävien kaapeliurien täyttämiseen, ja se on huomattavasti vahvempaa kuin Suomessa vuosikymmenen alussa ensimmäisissä mikro-ojituskokeiluissa käytetyt bitumit.

Kuvassa yllä Netelin Perttu Hautala esittelee mikro-ojituksen siistittyä jälkeä ennen uran lopullista bitumointia Nestor Cablesin Antti Viitalalle.

Mikro-ojituksen hyödyt

Normaaliin kaivuuasennukseen verrattuna mikro-ojituksen toteuttaminen häiritsee alueen asukkaita vähemmän. Mikro-ojitus aiheuttaa melua ja pientä pölyä vain sahauskoneen välittömässä läheisyydessä, ja maasta nousevan maa-aineksen määrä on varsin pientä. Maa-aines kerätään pois heti kaapeliuran täytön jälkeen, joten työalue pysyy siistinä eikä vaadi jälkisiivousta.

Pienten koneiden ansiosta mikro-ojitusta voidaan tehdä kapeillakin kaduilla ilman, että siitä on paljoa haittaa alueen asukkaiden liikkumiselle. Kaapeliura on myös niin kapea, että sen yli voi ajaa autolla ennen uran täyttöä.

Kuvassa yllä valmis mikro-ojitettu kaapelireitti, joka on varsin siisti ja melko huomaamaton. Muutamien vuosien päästä erikoisbitumin vaalentuessa sitä ei kadusta havaitse juuri lainkaan. Metallijohtimella varustetun varoitusnauhan ansiosta se kuitenkin löytyy tarvittaessa.

Vaihtoehtona mikro-ojitukseen on perinteinen kaapeleiden tai mikroputkien asennus kaivettuun ojaan (kuva yllä). Vaikka kaivannon leveys olisi vain muutamia kymmeniä senttimetrejä, jälkityöt nostavat kovasti kustannuksia. Esimerkiksi jalkakäytävien kohdalta asfaltointi joudutaan yleensä tekemään koko jalkakäytävän ja kadulla ajokaistan tai jopa koko kadun leveydeltä.

Avoin Kuitu -projektia johtava Netelin projektipäällikkö Risto Kuosmanen kertoi meille, että mikro-ojitus on huomattavasti nopeampaa kuin perinteinen asennus kaivamalla. Keskimääräinen asennusnopeus oli noin 2 km viikossa. Reitistä, liittymien määristä ja katupohjien maa-aineksista riippuen asennusnopeus viikossa vaihtelee 1,5 kilometristä jopa 3,5 kilometriin. Parhaimmillaan projektin asennusryhmä pääsi jopa 800 metrin päivävauhtiin. Kuosmanen kertoi myös, että mikro-ojituksen kokonaiskustannukset ovat erikoismateriaalien, useiden koneiden ja työssä tarvittavan henkilöstön vuoksi suunnilleen kaivuuasennusten luokkaa, mutta huomattava säästö tulee siinä, että jälkiasfaltoinnit jäävät kokonaan pois.

”Nestorit” arvioivat työn lopputulosta

Marraskuun alussa telekaapelialan ”nestorit” kokoontuivat, kun tämän jutun kirjoittaja yhdessä alan tunnetun ja arvostetun asiantuntijan Pekka Koiviston kanssa vieraili projektikohteessa uudestaan. Kohdealueella asuvalle alan ammattilaiselle, omassa He-Mar-yrityksessään työskentelevälle Heikki Marttilalle oli sopivasti aivan äskettäin kytketty Telian kuituliittymä. Lähistöllä asuu myös jo eläkkeellä oleva Simo Ahonen, joka teki aikoinaan pitkän työuran Posti- ja telelaitoksessa sekä yleiskaapelointien kupari- ja kuitutöiden parissa.

Kuvassa yllä Pekka Koivisto, Heikki Marttila ja Simo Ahonen tarkastelevat työn jälkeä.

Mikrokanavien kestävyys Suomen olosuhteissa on arveluttanut monia. Pekka Koivisto arvioi: ”Uskon, että mikro-ojitustekniikassa uran tiivistys ja täyttö erikoisbitumilla ovat nyt sillä tasolla, että asennus kestää Suomen ilmaston, liikenteen ja lumiaurojen vaikutukset siinä kuin katujen muukin päällyste.” 

Kuvassa yllä Heikki Marttila esittelee talonsa ulkoseinälle asennettua ulkokoteloa, jossa talolle puhallettu mikrokaapeli on jatkettu talon sisälle menevään paloturvalliseen ja valmiiksi liittimillä varustettuun FTMSU-häntäkaapeliin. Heikki Marttila pääsi seuraamaan projektin etenemistä läheltä: ”Varsin järkevä tekniikka, ja työ sujui joutuisasti, eikä liikenteellä ollut juuri ongelmia. Asennusporukka oli ammattitaitoista ja työ sujui joutuisasti sekä siististi. Perinteisellä kaivuutekniikalla kadulla olisi ollut liikennehäiriöitä. Asfaltin sahaus ei aiheuttanut melu- eikä pölyhaittaa asukkaille.”

Talossa sisällä on kuitupäätelaite, johon on kytketty ulkokotelolle menevä FTMSU-häntäkaapeli. Tästä kaapeli on viety listojen suojaamana välikatolle ja sieltä ulkokotelolle.

Ympäristössä uusi verkko näkyy katujen varsille tiheään asennettuina jatkoskaappeina, joihin on tuotu kadun varren runko- ja taloputket sekä alueelle asennettu runkokaapeli.

”On hieno asia, että kuituyhteyksiä rakennetaan alueen asukkaille”, pohti Simo Ahonen. Hän myös totesi, että operaattorien pitäisi markkinoida kuituliittymiä paremmin – pelkän kuituliittymän hinnan lisäksi kannattaisi tuoda esiin myös kuituliittymän muita hyötyjä asukkaille. Asukasyhdistyksen edustajana toimiva Ahonen myös totesi mikrokanavatekniikan eduista: ”Olen esittänyt kunnalle jo pitkään sitä, että kaikille kunnan uusille asuinalueille kunnan pitäisi itse asennuttaa putkitus tulevia telekaapeleita varten, ettei jokainen operaattori revi kerrallaan katuja auki asennuttaessaan omia kaapeleitaan alueille.”